Hyvässä  vauhdissa kohti matkaa ja hyvää kuntoa mutta siten tuli henkinen lamaannus. 21.8 kuoli veljeni täysin yllättäen... Pari viikkoa meni enemmän tai vähemmän sumussa.. No kun hautajaisista selvittiin niin ryhdyin selvittämään lonkkani tilannetta taannoisen maastopyörä kaatumisen jäljeltä mutta osottautuikin että suoliluussa on jonkinlainen luuruhje... Kyllähän sillä liikkuu ja urheilee mutta kipeytyy se joka kerta ja ennuste on että menee viikkoja ja kuukausia että se on taas kunnossa...voihan vitaliksen perkele sanon minä...