Mies lähti Pirkan pyöräilyyn, 134 km polkemaan ja minä lenkille Kapun kanssa. Mielessä pyöri vielä eilinen epäonninen kohtaaminen erään Euroopan omistajan kanssa, jolle Kapu pieni koira oli häiriöksi. Päätin siis mennä syvemmälle metsään. Tavoitteena ei ollut testilenkki, mutta sellainen siitä tuli sekä minulle ja Kapulle. ALkumatka 4 km meni hyvin, koira säntäilli sinne tänne onnesta sekaisin. Olin juottanut Kapun noin 2 km,mutta sitä kiinnosti matkan varrella olevat lätäköitä ja neljän km kohdalla se alkoi kurkotella pientä lämpärettä, ajattelin että se onnistuu juomaan ja meinasin jo jatkaa matkaa, kun hups, koko koira oli kaulaansa myöden suonsilmässä ja painui aina vain syvemmälle kun epätoivoisesti räpiköi minusta pois päin. Säikähdin kyllä mutta sain pannasta ja hännästä kiinni ja sain kiskottaa koiran kantavalle maalle, yltympäriinsä liejuisena. Aikansa koira pyöri ja kuivaili itseään mättäisiin. Kiitin itseäni, että auton perässä on matto, mihin tiesin voivani haisuli kuratassun laittaa.

No tuosta selvittiin ja matka jatkui, koska lenkki oli kulkenut hyvin ja luupiikkinen kantapää tuntui antavan mennä, päätin aloittaa 5 km kohdalla hölkän niin pitkälle kun jaksan. Ajattelin, että en jaksa kilometriä, mutta hyvinpä jaksoin ja olo oli kuin suuremmatkin kisat voittaneella. Olen edistynyt siis tavoitteeni suuntaan kevään aikana.

Alla Kapu -pienestä kuva pestynä ja kuivattuna!

image.jpgimage.jpg