Kävi niin että pitkän valmistautumisen jälkeen Laila ja Pete eivät pääse matkaan..Lailalla kipsisaapas jalassa.. Ensimmäiset tunteet olivat tyrmistyttävät.. Ja kysymyksiä täynnä, mitä nyt? Miten nyt?  Torstai-illasta tähän päivään mieli on työstänyt asian- näin voimme kokea matkan kahdesti, me tänä vuonna ja Laila ja Pete ensi vuonna. Toisaalta tämä on hyvää esileikkiä sille, että aina ei käy niinkuin toivoo, huippua ei saavuta vaikka kuinka valmistautuisi ..elämä on ja viime kädessä ELÄMÄ ON...sietämätöntä odotusta, jännitystä, kiperiä tilanteita, kurveissa ei ohiteta.. Ja joskus sitä 100 prosentista onnea ja unelmien täyttymystä. Viimeiset viikot ovat enemmän psyykkistä latautumista kuin fyysisiä reenejä.. Pitää varautua onnistumiseen! Sekin on vaikeaa jos elämässään on enemmän epäonnistunut kuin onnistunut! Jotkut käyttävät nimimerkkiä "pessimisti ei pety". Itse aion onnistua omassa tavoitteessani!